Vanhusten saatava asianmukaista hoitoa

31.01.2019

Tapaus Esperi Care on tuonut karulla tavalla esiin sen, millaiseen vanhustenhoitoon johtaa yksityinen voitontavoittelu ja valvonnan puute. Myös lainsäädäntö on jäänyt löperöksi siltä osin, että hoitajamitoitus on pelkkä suositus, ei sitova lain kirjain. Suomen vanhustenhoito on saatava kaikilta osin asianmukaiseksi ja laadukkaaksi, eikä voittoja saa tehdä hyvän hoivan kustannuksella.

Eduskunta-avustajana työskennellessäni sain kirjeen eräältä kansalaiselta, jonka äiti oli hoivakodissa pääkaupunkiseudulla. Kirjeeseen liitetyssä kuvassa oli muun muassa äidin sekainen lääkelaatikko. Otin yhteyttä hoivapalveluiden tuottajaan ja pääsin tutustumaan kyseiseen hoivakotiin (kertomatta itse kirjeestä). Käynti sinänsä oli positiivinen kokemus, mutta kansanedustajan avustajan ennalta tiedossa oleva käynti tuskin kertoo koko totuutta. Osa hoitopaikkojen ongelmista liittyy nimenomaan lääkehoitoon.

Julkisuudessakin olleiden tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kurjaan tilanteeseen ei voi nimetä vain yhtä syypäätä. Pääongelma on se, että hoitajamitoitusta pidetään liian alhaisena, jotta saadaan säästöjä ja tehdään voittoja. Voitot menevät sijoittajien taskuihin ja liiketoiminnan laajentamiseen (yhä suurempien voittojen takomiseksi). Esimerkiksi Esperi on maksanut Suomessa toimitusjohtalle, johtoryhmälle ja hallituksen jäsenille vuonna 2017 yhteensä 2,2 miljoonaa, eikä ole maksanut lainkaan veroja Suomeen. Esperin omistaja, kansainvälinen sijoitusjätti ICG pyörittää 30 miljardin omistuksia veroparatiisiyhtiöiden kautta. (Yle uutiset 28.1.2019)

Ongelman toinen puoli on se, että kunnat ja valtio eivät hoida kunnolla omaa osuuttaan yksityisen vanhustenhoidon vartijoina. Kunnat hyväksyvät palveluntuottajaa kilpailuttaessaan tarjouksia, joissa hinta on poljettu liian alas, ja vanhustenhoidon laatu kärsii. Kunnat myös laiminlyövät velvollisuuttaan valvoa valitsemiensa palveluntuottajien toimintaa. Ja valtiolla on liian pienet valvontaresurssit - Valviralla on vain kaksi henkilöä valvomassa koko Suomen vanhustenhoitoa, ja aluehallintovirastoissakin on liian vähän alan ylitarkastajia, esimerkiksi Etelä-Suomen AVI:lla 2,5 henkilötyövuotta. Valvontapäätöksen tekeminen vakavasta rikkeestä kestää AVI:ssa kuukausia. (Yle uutiset 30.1.)

Tämä on eräänlainen noidankehä. Valtio ei panosta riittävästi vanhustenhoitoon, kunnatkaan eivät panosta riittävästi, ja lopulta yhtiötkään eivät panosta riittävästi. Tosiasia kuitenkin on, että ilman riittäviä resursseja ei tule asianmukaista ja laadukasta vanhustenhoitoa. Mikään yksittäinen toimenpide ei korjaa tilannetta. Seuraavista kuitenkin olisi apua: 1) Lakiin kirjataan sitova hoitajamitoitus. 2) Valviran ja aluehallintavirastojen vanhustenhoidon valvontaresurssit tuplataan välittömästi, jolloin Valviralla olisi neljä henkilöä vanhustenhoitoa valvomassa, Etelä-Suomen AVI:lla viisi, ja niin edelleen. 3) Kuntien kilpailutus- ja valvontakäytännöt laitetaan kuntoon. 4) Toteutetaan perussuomalaisten ehdotus siitä, että sote-yritysten tuottovaadetta rajoitetaan: määritellään katto, jota enempää voittoa ei saa tuottaa. 5) Kaiken kaikkiaan vanhustenhoito on saatava inhimillisesti katsoen hyväksyttävälle tasolle.