Törkeisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettava

13.01.2019

Suomalaiset ovat järkyttyneitä Oulussa - ja nyt myös Helsingissä - tapahtuneista seksuaalirikoksista, joissa rikos on kohdistunut alaikäisiin tyttöihin ja tekijöiksi epäillään ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Osa tekijöistä on turvapaikanhakijoita tai Suomessa pakolaisstatuksella. Nämä seksuaalirikoksista tuomitut turvapaikanhakijat on karkotettava Suomesta. Tämän lakikin mahdollistaa (ulkomaalaislaki 149 §, rikoslaki 20 luku 2 §).

Osa Oulun epäillyistä on kuitenkin ehtinyt saada Suomen kansalaisuuden, ja tämä mutkistaa tilannetta. Maalaisjärki sanoo, että vastikään Suomen kansalaisuuden saanut, törkeästä rikoksesta tuomittu henkilö pitäisi edelleen voida karkottaa maasta. Näin ei kuitenkaan voi tehdä, sillä perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaista ei voi karkottaa Suomesta.

Suomen kansalaisuuden voi kuitenkin tietyissä tapauksissa menettää, jolloin karkotus voi tulla kysymykseen. Nykyisen lain mukaan kansalaisuuden voi menettää lähinnä henkilö, jolla on myös toisen maan kansalaisuus ja jolla ei 22-vuotiaanakaan ole riittävää yhteyttä Suomeen, tai henkilö, joka on antanut vääriä tietoja tai salannut tietoja kansalaisuutta hakiessaan. Lisäksi lakiin on tulossa muutoksia, niin että Suomen elintärkeitä etuja vastaan suunnatusta rikoksesta voi menettää kansalaisuuden ja tulla karkotetuksi (esimerkiksi vakavat terroriteot).

Jotta Suomen kansalaisuuden jo saanut, erityisen törkeään seksuaalirikokseen syyllistynyt henkilö voisi menettää kansalaisuuden ja tulla karkotetuksi, pitäisi kansalaisuuslakiin tehdä muitakin muutoksia kuin jo vireillä olevat. Lakia pitäisi muuttaa siten, että myös erityisen törkeästä Suomen kansalaiseen kohdistuvasta rikoksesta voisi menettää kansalaisuuden, ja kyseeseen tulisivat lähinnä törkeät väkivalta- ja seksuaalirikokset. Käytännössä Suomen kansalaisuuden voi menettää vain henkilö, jolla on myös jonkun toisen maan kansalaisuus tai joka saa sellaisen (katso perustuslaki 5 §)

Toinen kysymys on se, pitäisikö Suomen kansalaisuuden saamisen olla nykyistä vaikeampaa jo alun perin. Tällä hetkellä kansalaisuuden saa nuhteeton henkilö, joka täyttää asumisaika- ja kielitaitoedellytykset ja pystyy selvittämään, mistä saa toimeentulonsa (kansalaisuuslaki 13 §). Asumisaikaedellytys on 5 vuotta keskeytyksettä, tai 7 vuotta viidentoista ikävuoden täyttämisen jälkeen, josta viimeiset 2 vuotta keskeytyksettä. Laki kuitenkin mahdollistaa poikkeamisen näistä edellytyksistä tietyin perustein.

Mielestäni kansalaisuuden saamista voisi vaikeuttaa nykyisestä, jolloin jäisi enemmän aikaa katsoa, sopeutuuko ulkomaalaistaustainen henkilö Suomeen ja onko hän lainkuuliainen. Asumisaikaedellytyksen voisi nostaa 8 vuoteen keskeytyksettä (ja esim. 9 vuoteen viidentoista ikävuoden jälkeen, josta nykyistä pitempään keskeytyksettä). Lisäksi kansalaisuuden saamisen edellytyksiin pitäisi sisältyä kulttuurintuntemus, kuten joissakin maissa jo edellytetään - tähän kuuluisi Suomen keskeisen lainsäädännön tuntemus ja naisen asema.

Edellä mainituilla keinoilla voisimme osittain estää Oulussa ja Helsingissä tehtyjä alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Yksinkertaisinta lienee kansalaisuuden saamisen vaikeuttaminen, ja ylipäätään maahanmuuton suitsiminen niin sanotun haittamaahanmuuton osalta.

PS  Aikanaan oli käytössä ns. ehdollinen kansalaistamispäätös. Kaksoiskansalaisuus ei tuolloin ollut mahdollista, joten kansalaisuus myönnettiin ehdollisena, kunnes tuleva Suomen kansalainen oli luopunut toisen maan kansalaisuudesta. Nyt olisi syytä harkita, myönnettäisiinkö toisen maan kansalaiselle jatkossa ensin ehdollinen Suomen kansalaisuus tietyksi, esimerkiksi viiden vuoden määräajaksi. Mikäli tuona aikana syyllistyisi törkeään terroristiseen, väkivalta- tai seksuaalirikokseen, ehdollinen kansalaisuus raukeaisi.