Opetuksen ahdinko jää soten varjoon

01.03.2019

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana päivähoidon, opetuksen ja koulutuksen rahoitusta on leikattu merkittävästi. Leikkaukset koskevat kaikkia asteita ja nousevat yhteensä 1,5 miljardiin euroon. Leikkausten seurauksena kasvatuksen ja opetuksen laatu on kärsinyt. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa lähiopetuksen määrä on vähentynyt huomattavasti, jolloin kaikki eivät saavuta riittävää ammattitaitoa.

Peruskoulussa opetusryhmien koot ovat kasvaneet (Opetushallinnon tilastopalvelu). Viimeisin tieto on vuodelta 2016, jolloin keskimääräinen ryhmäkoko oli 19,4. Tämä luku on sinänsä kelvollinen, mutta asiaa mutkistaa se, että tukitoimenpiteitä tarvitsevien oppilaiden osuus on kasvanut merkittävästi, ja he ovat usein samassa luokassa kaikkien muiden kanssa - ilman riittävää tukea. Kun erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevia vuonna 2011 oli 11,4 prosenttia, vuonna 2017 heitä oli jo 17,5 prosenttia. Aiemmin hyvin toimineesta peruskoulusta tulee nyt ulos kasvava joukko nuoria, jotka eivät ole saavuttaneet esimerkiksi riittävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

Säästöjen nimissä myös päiväkotien ryhmäkoot ovat suurentuneet. Päiväkotien enimmäisryhmäkokoa on kasvatettu, kun vuonna 2016 ryhmäkoon suhdeluku nousi 1:7:stä 1:8:aan, eli yksi aikuinen kahdeksaa yli 3 vuotta täyttänyttä lasta kohti. Todellisuudessa edes 1:8 ei toteudu, koska vain osan päivästä paikalla olevat lapset lasketaan mukaan eri kertoimella - kerroin on 1:13 lapsilla, jotka ovat paikalla alle 5 tuntia päivässä ja ovat täyttäneet 3 vuotta. Lopputulos tästä kaikesta on se, että päivähoidossa on ylisuuret ryhmäkoot, ja tarpeeksi henkilökuntaa on vain keskellä päivää, ei aamuisin tai iltapäivisin.

Päivähoidossa henkilökunnan liian vähäinen määrä johtaa vaaratilanteisiin, eikä lasten turvallisuutta voida taata. Se johtaa myös siihen, että päivähoidon laatu kärsii, eikä lasten kasvua ja kehitystä voida tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Päivähoitoon, opetukseen ja koulutukseen on saatava riittävät resurssit, jotta kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet toteutuvat, ja jokainen lapsi ja nuori saavuttaa elämässä tarpeelliset tiedot ja taidot, eikä syrjäydy yhteiskunnasta. Ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on lisättävä, päivähoidon ryhmäkoot on saatava pienemmiksi, ja tukea tarvitseville oppilaille on oltava tukea tarjolla.

Toisinaan tuntuu siltä, että kaksi hallituskautta jatkunut sote-vääntö on vienyt huomion pois koulutuksesta. Sote on tietysti tärkeä. Mutta nyt tarvitaan koulutuksen suunnanmuutos. Jos koulutusta ei saada kuntoon, Suomi sivistysyhteiskuntana murenee. Samalla elintaso lässähtää.