Näkökulma Koskelan surmaan: kiusaajat ja kiusatut päiväkodissa

02.03.2021

Paljon uutisoitu Koskelan teinisurma on järkyttänyt kaikkia suomalaisia. Miten jo päiväkodista tutut kaverit voivat lopulta kylmäverisesti surmata "ystävänsä" teini-iässä? Uutisten perusteella lienee selvää, että niin sanottu ystävyys oli perustunut uhrin alistamiseen ja kiusaamiseen. Koko asiaa on vaikea käsittää, kuten pahuutta ylipäätään. Varhaiskasvattajana esitän kuitenkin yhden kysymyksen: millaiselta näiden teinien ystävyys on näyttänyt päiväkoti-iässä?

Pääkaupunkiseudulla vuosina 2009-2011 tehtyjen tutkimusten valossa 12,6 % 3-6-vuotiaista päiväkotilapsista oli tekemisissä kiusaamisen kanssa. Lapsista 7,1 % kiusasi muita. Heistä 3,3 % oli muiden kiusaamia. Ja 2,2 % oli sekä kiusaajia että uhreja, eli heillä oli lapsiryhmässä molemmat roolit. (tutkija Laura Repo)

Tutkimuksen perusteella lapsilla on melko selkeä käsitys siitä, mitä on kiusaaminen. Lapset pitävät kiusaamisena muun muassa lyömistä, tönimistä, nipistelyä, haukkumista, lällättämistä, leikin ulkopuolelle jättämistä ja leikin häiritsemistä. Tällaista kiusaamista olen itsekin nähnyt päiväkodissa, ja selvitellyt erilaisia lasten välisiä ristiriitatilanteita.

Aikuiset tuskailevat jonkin verran sen kanssa, että mikä on "vain" lasten välinen riita, ja mikä on kiusaamista. On selvää, että ainakin samaan lapseen systemaattisesti kohdistuvat ikävät teot ovat kiusaamista. Systemaattista kiusaamista tapahtuu myös päiväkoti-ikäisillä ja se näyttää pitkälti samanlaiselta ilmiöltä kuin koulukiusaaminen. (ks. Repo) On hyvinkin luultavaa, että teinisurmaan päätynyt niin sanottu ystävyys on lähtenyt jollain tavalla väärille raiteille jo varhain.

Tutkimuksen mukaan jotkut ryhmät joutuvat kiusaamisen kanssa tekemisiin muita lapsia enemmän. Maahanmuuttajataustaisia lapsia kiusataan muita useammin. Erityistä tukea tarvitsevissa lapsissa on keskimääräistä enemmän kiusattuja, kiusaajia sekä kiusaaja-uhreja. Lisäksi pojat kiusaavat useammin kuin tytöt, ja ovat tyttöjä useammin kiusaaja-uhreja (ks. Repo) Minulla ei ole uutisten perusteella tietoa siitä, ovatko nämä teinit tai joku heistä olleet päiväkodissa esimerkiksi erityisen tuen lapsia.

Jos jälkiviisaana haluaa pohtia sitä, mitä olisi voitu tehdä toisin näiden lasten elämässä - tai pohtia sitä, miten vastaavat tapaukset voidaan estää - niin yksi näkökohta liittyy varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksessa, eli päiväkoti-iässä, alkaa lapsen kasvaminen yhteisön jäseneksi ja sosiaalisten taitojen harjoittelu. Tässä tukena ovat päiväkodin osalta varhaiskasvatuksen ammattilaiset, eli päiväkodin aikuiset.

Varhaiskasvatuksessa on keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi ja sosiaalisten taitojen opettamiseksi. Perusopetuslaki (29§) ja varhaiskasvatuslaki (10§) edellyttävät turvallista kasvuympäristöä sekä kiusaamisen vastaisia toimia ja suunnitelmaa. Revon tutkimuksessa kaikilla päiväkodeilla ei tätä suunnitelmaa ollut. Mikäli se oli, henkilökunta koki osaavansa puuttua kiusaamiseen.

Yksi keskeinen seikka kiusaamisen kitkemisessä on sen tunnistaminen, että kiusaaminen on ryhmäilmiö. Kiusaajan mukana siinä on aina myös sivusta seuraajia, jotka eivät puutu tilanteeseen, sekä niin sanottuja vahvistajia, jotka ihailevat kiusaajaa. Kun päiväkodin aikuiset puuttuvat kiusaamiseen, se ei ole viesti vain kiusaajalle, vaan se on myös viesti sivusta seuraajille ja vahvistajille. Se vähentää kiusaamisen hyväksymistä ja kiusaamista koko lapsiryhmässä.

Muita keinoja kiusaamisen vähentämiseksi päiväkodissa ovat esimerkiksi sosiaalisten taitojen harjoittelu, pedagogisesti mielekäs tekeminen, ohjattu tekeminen, ryhmäyttämisleikit sekä siitä huolehtiminen, että kaikilla on kavereita. Aikuisen on hyvä olla läsnä ja mallintaa lapsille leikkitaitoja ja sosiaalisia taitoja.

Lopuksi on kuitenkin syytä todeta, että kiusaamisilmiö ei ole täysin irrallinen päiväkodin resursseista. Tutkimuksen mukaan suuri ryhmä altistaa lapset aggressiviselle käyttäytymiselle jo alle 3-vuotiaina. Ryhmäkoolla on siis väliä tässäkin asiassa. Palatakseni teinisurmaan: alkoiko kiusaaminen jo päiväkodissa, puututtiinko siihen, ja mitkä olivat päiväkodin resurssit puuttua siihen?