Joka kolmas käyttää luontaishoitoja - alalle oma laki

14.04.2019

Luontaishoidoille tai täydentäville hoitomuodoille (CAM, complimentary and alternative medicine) ei Suomessa ole omaa lainsäädäntöä. Luontaishoitoala noudattaa kuitenkin muita lakeja koskien esimerkiksi yritystoimintaa tai kuluttajansuojaa. Alaa koskevalle omalle lainsäädännölle olisi tarvetta jo siitäkin syystä, että joka kolmas suomalainen on luontaishoitojen käyttäjä.

Luontaishoitolain tarkoituksena olisi taata luontaishoitojen käyttäjille laadukkaat hoidot sekä potilasturvallisuus. Laatu ja potilasturvallisuus ovat myös alan omia tavoitteita, ja niiden takeena on Luonnonlääketieteen keskusliiton (LKL) ylläpitämä terapeuttirekisteri (LKL on useamman luontaisalan järjestön kattojärjestö). Rekisteriin kuuluvan terapeutin on täytettävä tietyt kriteerit: terapeutilla on oltava oman alan koulutuksen lisäksi peruslääketieteen opintoja, sekä tuntemusta alalla toimimisesta ja muista terapia-aloista.

Yksinkertaisimmillaan luontaishoitolaki säätelisi juuri terapeuttirekisteriä ja siihen kuulumisen edellytyksiä. Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa ja Islannissa on luontaishoitoalaa koskeva oma lainsäädäntö ja siihen liittyvä terapeuttirekisteri. Ruotsissa tehdyn uusimman selvityksen mukaan (Komplementär och alternativ medicin och vård - säkerhet, kunskap, dialog. SOU 2019:15) Ruotsi olisi toteuttamassa vastaavan järjestelyn, siten että luontaishoitoalan järjestöt tekisivät sopimuksen Ruotsin kuluttajaviranomaisen kanssa.

Suomessa on käyty keskustelua myös siitä, pitäisikö luontaishoitojen käyttöä rajoittaa tietyiltä ryhmiltä, kuten lapsilta, raskaana olevilta naisilta tai syöpäpotilailta. Rajoituksia on perusteltu yksittäisillä esimerkeillä siitä, miten joku henkilö on luontaishoitoa käyttäessään jäänyt ilman tarvitsemaansa lääketieteellistä hoitoa traagisin seurauksin. Yksittäistapaukset eivät kuitenkaan ole riittävä peruste rajoittaa luontaishoitojen käyttöä laajoilta ihmisryhmiltä.

Ruotsissa tehdyssä selvityksessä on ehdotettu myös joitakin kuluttajan asemaa parantavia toimenpiteitä, jotka olisi syytä toteuttaa Suomessakin. Selvityksessä ehdotetaan, että virallisen terveydenhuoltojärjestelmän työntekijät opiskelevat perustietoa luontaishoidoista, ja luontaishoitojen edustajat perustietoa virallisesta terveydenhuollosta (jälkimmäistä ala on Suomessa toteuttanut). Selvityksessä ehdotetaan myös koottavaksi verkko-opas, joka sisältää perustietoja eri luontaishoidoista sekä niiden hyödyistä ja riskeistä (ns. 1117 Vårdguiden yhteyteen); tässä hyödynnettäisiin Norjan ja Tanskan olemassaolevia oppaita. Lisäksi selvityksessä ehdotetaan kartoitettavaksi, mitkä luontaisterapiat voisivat olla osa virallista terveydenhuoltojärjestelmää.

Maailman terveysjärjestö WHO ja EU ovat jo pitkään suosittaneet, että jäsenmaat säätäisivät lakeja, jotka tukevat luontaishoitojen järkevää integroimista virallisen terveydenhuollon järjestelmiin. Suomen on aika lisätä yhteistyötä luontaishoitojen ja virallisen terveydenhuoltojärjestelmän välillä, sekä säätää laki luontaishoidoista, tai täydentävistä hoidoista. Lainvalmistelussa on noudatettava hyvää lainsäädäntötapaa, ja laki on tehtävä yhteistyössä luontaishoitoalan järjestöjen kanssa.