Ei strategisia kohteita ulkomaisomistukseen - ei uutta "Airistoa"

Eduskunta-avustajana työskennellessäni sain asiantuntijataholta tiedon, että puolustusvoimien tärkeän kohteen läheisyydestä oltiin kauppaamassa kiinteistöä. Kauppailmoituksen yhteydessä oli piirustuksia, joista ilmeni strategisesti tärkeitä tietoja esimerkiksi sähkölinjojen osalta. Esimieheni pyysi ilmoittamaan asian puolustusministeriöön, ja saamani vastauksen perusteella olimme ensimmäiset, joilta tieto meni puolustusministerille. Uskomatonta mutta totta.

Kiinteistöjen tai maa-alueiden kauppaaminen strategisten kohteiden läheltä on ollut viime vuosina esillä julkisuudessa, erityisesti venäläisten tekemien maakauppojen osalta. Näistä on kirjoitettu lehdissä ja keskusteltu eduskunnassa, mukaan lukien tapaus Airiston Helmi. Myös puolustusministeriö on tehnyt asiasta selvityksen vuonna 2017 (Valtion kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa). On selvää, että yhdenkään strategisen kohteen läheisyydessä, kuten puolustusvoimien alueiden välittömässä läheisyydessä, ei tule olla potentiaalisen vihollisen omistuksessa olevia maita tai kiinteistöjä.

Maan ja kiinteistöjen ulkomaisomistus, tai venäläisomistus, on muodostunut ongelmaksi sen jälkeen, kun Suomi vuonna 1999 vapautti ulkomaisten tahojen maa- ja kiinteistökaupat lupamenettelystä. Vapauttamisen jälkeen on tehty noin sata ongelmallista kauppaa. Lupamenettelystä vapauttaminen johtui EU-lainsäädännöstä, joka edellyttää, että EU:n kansalaisia tai yrityksiä ei syrjitä. Suomi kuitenkin vapautti lupamenettelystä kaikki ulkomaiset tahot, ei vain EU-tahoja.

Maakaupoista muodostunut turvallisuusuhka on tarkoitus korjata lainsäädännöllä siten, että tarvittavat lakimuutokset tulisivat voimaan 1.1.2019. Puolustusministeriön selvityksessä ratkaisuksi esitettiin muun muassa ostolupamenettelyn palauttamista rajoitetusti, lunastuslainsäädäntöä ja valtion etuosto-oikeutta. Mielestäni ostoluvan palauttaminen muille kuin EU- tai ETA-alueen kansalaisille olisi järkevää; etuosto-oikeuden käyttämisessä on se ongelma, että se paljastaisi samalla kaupan kohteen strategisen tärkeyden.

Jo menetettyjen mutta strategisesti tärkeiden kohteiden osalta tarvitaan toisenlaista menettelyä. Olen sitä mieltä, että nämä maat tai kiinteistöt pitää voida lunastaa valtiolle. Nykyinen lunastuslainsäädäntö ei anna tähän mahdollisuutta, vaan lunastuslainsäädäntöä on päivitettävä. Ministeriön selvityksestä käy ilmi, että ainakin ns. puolustuslunastuslakia on päivitettävä. Nämä tärkeät lakimuutokset eivät saa viivästyä - ei uutta "Airiston Helmeä"!