Ampuma-aselain muutoksista on haittaa maanpuolustukselle

05.04.2019

Suomen ampuma-aselakia on muutettu, samoin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettua lakia. Muutostarve johtui siitä, että EU:n asedirektiiviin on tehty tiukennuksia. Tiukennuksilla pyritään torjumaan terrorismia. Terrorismin torjunta on välttämätöntä, mutta valittu keino on väärä: terroristeja ei voida estää tiukentamalla laillisten aseiden sääntelyä. Terroristit käyttävät laittomia aseita, joita on maailmassa runsaasti tarjolla riippumatta EU:n sääntelystä.

Suomi on toteuttanut direktiivin vaatimuksien lisäksi aivan omia tiukennuksia, mistä voi olla haittaa jopa maanpuolustukselle. Käytännössä Suomi siirsi osan luvanvaraisista, B-luokan aseista kiellettyihin, A-luokan aseisiin. Jatkossa kiellettyjä ovat 1) sarjatuliaseet, jotka on muunnettu toimimaan kertatulella, 2) lyhyet keskisytytteistä patruunaa ampuvat itselataavat kertatuliaseet, joilla voidaan laukaista yli 21 patruunaa ilman uudelleenlatausta, 3) pitkät keskisytytteistä patruunaa ampuvat itselataavat kertatuliaseet, joilla voidaan laukaista yli 11 patruunaa ilman uudelleenlatausta, 4) lyhyet itselataavat kertatuliaseet, jotka on kahdella kädellä olkapäätä vasten tuettavaksi taikka muutoin kahden käden otteella ammuttavaksi valmistettuja.

Alun perin hallituksen ja eduskunnan tahto oli tehdä lainsäädäntöön vain direktiivin vaatimat muutokset. Lopputulos on kuitenkin jotain muuta, ja lainsäädäntö on nyt tiukempi, kuin mitä direktiivi edellytti. Suomi siirsi kiellettyyn A-luokkaan kahden käden otteella ammuttavat, lyhyet itselataavat kertatuliaseet, vaikka direktiivi ei sitä edellytä. Eikä direktiivi määrittele ampuma-aseen latauslaitetta eli lipasta aseen osaksi, kuten Suomi nyt tekee. Asedirektiivi kyllä edellyttää, että isojen latauslaitteiden hankinta on sallittu ainoastaan henkilöille, joilla on siihen lupa joko direktiivin siirtymäsäännöksen kautta tai kiellettyihin ampuma-aseisiin myönnettävän poikkeusluvan perusteella.

Jatkossa kiellettyihin A-luokan aseisiin voi saada lupia tietyin edellytyksin, esimerkiksi reserviläis- tai urheiluammuntaan. On ensiarvoisen tärkeää, että näitä lupia saa jouhevasti eikä ampuma-aseharrastusta hankaloiteta tarpeettomasti. Muuten vaarannamme Suomen maanpuolustuskyvyn, joka on suuressa määrin riippuvainen asevelvollisten omasta harrastuneisuudesta. Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämät harjoitukset eivät riitä ylläpitämään asevelvollisten riittävää ampumataitoa. Esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistys pystyy järjestämään kursseja siten, että 3 000 luvanhakijaa pystyy ylläpitämään ampumataitoaan vaaditulla aktiivisuustasolla, mutta sijoittamiskelpoisia reserviläisiä on 900 000.

Suomi olisi voinut toteuttaa direktiivin vaatimukset fiksummin ja niin, että niistä on vähemmän haittaa ampuma-aseharrastukselle ja samalla maanpuolustukselle. Ylimääräiset tiukennukset olisi pitänyt jättää tekemättä (kuten itselataavan aseen ja suurikapasiteettisen lippaan yhdistelmän siirtäminen kiellettyyn A-luokkaan). Myös lainvalmistelussa oli puutteita, kun yhteistyö alan järjestöjen kanssa jäi puolitiehen, eikä alan järjestöjen tai lupaviranomaisten kannanottoja otettu riittävästi huomioon.

Terrorismin ryvettämässä Euroopassa on ensiarvoisen tärkeää, että Suomi huolehtii maanpuolustuskyvystä ja reserviläisten ampumataidosta, eikä tee tarpeettomia tiukennuksia ampuma-aselakiin. Muuten ammumme nimenomaan omaan nilkkaan - emme terroristien.